Vuosi vuodelta parempaa

Oikein onnistunut tää mun 28-vuotis- ja blogin 3-vuotispäivä. Perunantekoa, aurinkoa, kakkua, makkaraa, juhlapommacit miltei vuosikertaa, saunaa, uintia, ahvenkeittoa...

Kuin tää nyt aina vaan hauskemmaks muuttuu? Ah ja moi!

Sadepäivän askare

Sateinen vapaapäivä antoi vihdoin hyvän syyn kaivaa ompelukoneen esiin. Kangaskassin hihnat olikin odottaneet lyhennystään vain rapiat puoli vuotta. No todellinen syy oli inspiraatio tuunata kirpparilta ostettua miesten paitaa.

Putkihuiviin tarvittiin noin vyötärön kohdalta leikattu kaistale paidan helmaa ja lisäpätkä yläselästä. Avataan toinen valmiista sivusaumoista, lisäkappale siihen väliin, nappikaistale ommellaan kokonaan kiinni ja lopuksi viimeistellään toinen valmiin putken sivusaumoista. Huiviin jäävä nappikaistale on hauska yksityiskohta ja kuosejahan kirpparipaitojen valikoimissa riittää. Aivot vilistää jo, mitä kaikkea jäljelle jääneistä hihoista tai paidan yläkaistaleesta vois tehdä. Tai mitäs jos kehittäis jotain uutta siihen jatkoksi. Vaikka pitsikaistale paidan alaosana...

Massiivinen helmisormus kirpparilta 1 e.

Parvekkeen päivitys

Tänään on ollut täydellinen omaa-aikaa-lauantai. Aamulla lenkille, rauhassa aamupala, pari kirpparia ja vähän kauppoja, kukkaostoksille ja parvekkeen siivous. Mutta nyt en jotenkaan uskoiskaan, että kello on jo noin paljon. 

Pastelliset kukkatyynyliinat Gummeruksenkadun EkoCenteriltä yhteensä 1,50 e, puinen kasvihuone löyty aiemmin keväällä Plantagenin alesta 10 e, en tiedä mitä noi kasvihuoneeseen laittamani kukat on, penkillä atsalea. 

Tohon penkkiin liittyykin hauska tarina. Asuttiin vielä meidän edellisessä kämpässä ja mä huomasin töihin lähtiessä, että joku oli tuonu roskisten viereen tollaisen aarteen. Oli jo kiire, niin soitin työmatkalta Juhalle, että käyppä hakemassa upea löytö talteen ennen kuin joku muu vie sen. Vastaus oli totaalinen tyrmäys ja kauhea paasaus, että miks pitää jotain roskiskamaa kerätä kotiin. Minähän sitten tuohtuneena löin luurin korvaan, manasin koko ukon ja töistä tulleessakin olin vielä happamalla naamalla. Kotona odotti kuitenkin iloinen yllätys ja Juhan mulle hakema penkki on mukana matkassa edelleen.

Puinen arkku on iskän tekemä meiän ihan ekaan kämppään. Pienessä yksiössä arkku toimitti sohvapöydän ja säilytystilan virkaa. Tavaroihin liittyy kyllä paljon muistoja. Mutta niillä, joilla ei ole sen kummempaa tarinaa tai joita ei muuten vaan tule käytettyä, kannattaa laittaa eteenpäin. Niinpä mulla onkin tällä hetkellä kirpparipöytä Varikon kirppiksellä (sivut ilmeisesti vähän päivittämättä, koska nykyään kulkee tosiaan nimellä Varikon kirppis). Mun on pöytä numero 69, sinne siis! 

Eilistä päivää

Jaahas ja ollaankin jo toukokuuta eletty kuudenteen päivään saakka. Välillä kyllä tuntuu kuin eläis eilistä päivää. Kaikkia asioita, joita olis pitänyt jo hoitaa. Tekemättömiä töitä. Unohdettuja juttuja. Maito meni vanhaks. Mihin mennessä veroilmoitus piti jättää. Vuokranmaksu meni jo. Missä se muistilappu on.

Mutta arvaatkas mitä? Pitää elää tätä päivää. Piste. Jos tekemättömät asiat kertyy, kasaa niistä lista ja ah sitä tunnetta, kun pääsee vetämään viivoja tehtyjen hommien yli. Se aikaansaamisen tunne! Ja tee tilaa joka päivä myös oikeasti mielekkäille asioille. Mielekkäiden juttujen tekeminen ruokkii itseään, lisää positiivisutta ja mieli korkealla on taas energiaa hoitaa niitä ei-niin-mukaviakin hommia. Ja positiivisuuttahan kannattaa sitten levittää ympäristöönsä oikein urakalla. Pölläytellä oikein kunnolla ympäriinsä, niin ettei kukaan voi välttyä. Siitäs saavat ja saattaa itselläsikin olla vielä hitusen verran hauskempaa.

No tämän ruohonjuuripsykologisoinnin jälkeen tässäpä jutun teeman mukaisesti eilisen päivän asu.

Mekko Vila, takki H&M kirpparilta, huivi Carlings, kengät H&M, laukku (ja tässä on toinen laukku sisällä jeejee) Kroatialaisesta kojusta, kello New Yorker.