Oon päättäny, että jokainen kesäviikonloppu on miniloma. Eli oon joka viikko lomalla. Ahhahhaa kylläpä on mahtavaa! Lomailu onnistuu irtautumalla kotiympäristöstä. Viime viikonloppuna oltiin maalla ja mikäs sen parempaa kuin käydä aamu-uinnilla, marjametässä, kalassa ja kaivaa kuluneimmat lökärit taas kaapista. Että tästä vaan jälleen vinkkiä sinne lomapuvustoon :)
Ei ollu tänä vuonna kovin runsaat metsämansikka-apajat autiotalolla. Eikä myöskään kala-apajat naapurin mummon laiturilla. Säynäviä ongittiin, kun olivat iskän muistin mukaan niin hyviä savustettuina. Kyllä oli aika kullannut poikavuosien muistot, mönttisen makuisia olivat ja hirveän ruotoisia. Mun saama lahna oli parempaa. Heti kun pääsin sanomasta, että en kyllä osaa käyttää tätä onkea (virveli) yhtään, niin kala nappas kiinni. Ei tainnu lahna tajuta mun ongintatyylistä, että mikä sinne veteen pomppas! Mustikoita taitaa onneksi tulla jonkin verran, kunhan kypsyvät.
Viikonlopun pohdintojen tulos oli se, että asioita ei kannata miettiä liikaa, koska siitä tulee vaan hulluksi ja tajuaa oman pienuutensa. No kai oma pienuutensa on ihan hyvä tiedostaa, mutta silti kannattaa olla oman elämänsä kuningas tai kuningatar. Lähdenpä tästä tekemään vielä jätskiannoksia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti