Ja tässä sitä ollaan. Elokuun 11. päivässä. Mikä keskikesä meillä onkaan ollut! "Ei lämmin luita riko" on ollu mun suosikkisanontoja (kukaan kuulija ei oo tainnu olla samaa mieltä) enkä oo kertaakaan valittanu kuumuutta. Okei, oon todennu jossain välissä, että on kankut ihan hiessä, mutta sitäkään ei voi kyllä varsinaisesti valitukseksi sanoa. Ja kuitenkin myös eilisellä mustikkaretkellä yllättänyt sade vain nauratti ja nauratti.
Nyt nautitaan elokuun pimenevistä illoista ja syyskesästä. Nurkan takana häämöttävä syksykin alkaa tuntua jo melkein lohdulliselta. Mutta vielä mennään kesämekoilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti