maanantai 23. heinäkuuta 2012

Matka maan laidalle ja takaisin

Voihan jukranpujut kun oli kiva loma! Kaksi viikkoa siitä, kun on viimeks kirjottanu tännekään. Mutta senpä takia saattekin oikein kunnon kuvapläjäyksen loman alusta eli meiän reissusta Naantali-Velkua-Turku-Askainen-joku pikku paikka-joku pikku paikka-joku pikku paikka-Tampere -akselille. 

 


Naantalissa näyttäytyi jopa se kuuluisa Naantalin aurinko, vaikka loman vakiokommentti olikin: "Tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen". Söin täällä jalapeno pizzaa, jonka jalapenoja en pystyny syömään ja Juha söi jätskin, joka levis ihan joka paikkaan :) Johanna ja Kaapo osas käyttäytyä, ovathan sikäläisiä.







Toisena päivänä oltiin sitten Turussa. Kierreltiin kauppoja ja syötiin ja ihmeteltiin paikkoja. Törmättiin myös hauskaan mummoon, jonka kanssa ihmeteltiin muurahaisia ja se kertoili elämästään ja miehestään ja lapsistaan. Ne oli ollu jotain 50 vuotta naimissa ja vieläkin mies muistaa kuulemma häntä aina kehua. Niin miehet, ettäs tiedätte!





Kun käveltiin auton parkkipaikalta keskustaan, niin onnistuin just kääntymään summan mutikassa semmosille kaduille, joilla oli kirppareita. En siis oikeesti oo ikinä käyny Turussa enkä vakoillu mitään etukäteen, mutta kolme kirppistä vain sattui kohdalle! Pelastusarmeijan kirpputorilta löyty tommonen ihana vanha laukku vitosella. Siinä on puupohja ja kaikkea. Onneks mun toinen laukku mahtu sen sisälle, niin sain sitä koko loppupäivän kuletettua kätevästi mukana :)





Aurajoki ympäristöineen oli kyllä aikas hieno paikka. Eikä ees haissu pahalle kuin yhdessä kohdassa.





Lähtiessä maan laidalta kohti kotia poikettiin vielä Louhisaaren linnaan. Tai no säästettiin opastettu kierros ens kertaan, mutta pihalla fiilisteltiin. Tieltä ei vielä nähny mitään ja aattelin, että mikäköhän tönö siellä lienee.

Mutta siis Louhisaaren linnahan on Marsalkka Mannerheimin synnyinpaikka. Tää etana on Carl Gustaf Emil ja se toivotti meidät tervetulleeksi. Ihan hienonnäkönen mesta tämäkin. Kuvitelkaa pikku Mannerheim tonne pihalle juoksemaan tai kurkkimaan tuolta ullakon ikkunasta. Moimoi Mannerheim!


Kotimatkalla poikettiin vielä kavereille kylään Tampereella ja ne vei meiät munkille Pyynikin näkötorniin. Tuntu ihan kun ois ollu pitkälläkin reissulla, kun kävi niin monessa paikassa! Ja täähän oli vasta ekan viikon touhuja. Palataan maaseudun huvituksiin myöhemmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti