lauantai 26. huhtikuuta 2014

Splitin tärpit


Viikko kotiinpaluusta, joten tutkitusti loman vaikutukset ovat jo kadonneet. Mutta hyviä muistojani et voi viedä arki! Tässä tulee nää meitsin tärpit.


1. Marjan kukkula







Suunnattin tänne kukkulalle ekana kokonaisena päivänä. Sijainti on optimaalinen heti keskustan kupeessa, joten tänne on helppo lähteä. Meidän porukka lähti kyllä aluks vetämään ihan päinvastaiseen suuntaan, missä koko kukkula oli, mutta sieltä löytyikin eksoottinen Lidl, josta sai matkaevästä. Kiitos Juuso eihän-nämä-olleetkaan-suolaisia-pasteijoista.

Ensimmäinen etappi on hieno näköalatasanne vanhaan keskustaan. Jos et ole käynyt Lidlissä, niin tässä kohti on myös oikein viihtyisän näköinen kahvila/baari näköalaterassilla. Ja vessa. Kannattaa kuitenkin jatkaa matkaa ylöspäin, sillä huipulta on oikeasti aika hulppeat näkymät. Alue näytti olevan myös suosittu lenkkeily-/ulkoilupaikka ja trikoohousuiset kuntoilijat saattoivat antaa joillekin jopa lisäpuhtia huipulle nousemiseen. Matkan varrella on myös pieni eäintarha, jonne ei poikettu.


2. Brac



























Lämpimimmäksi ounasteltuna päivänä lähdettiin laivalla saareen. Lähin saari Splitin edustalla on Brac, sen takana on Hvar. Koko päivän reissulla pääsisi saaresta toiseen ja sieltä takas, mutta me tehtiin lähinnä piipahdus lähempään Braciin ja satamakaupunki Supetariin. Matka Braciin vie noin 45 minuuttia ja lauttoja kulkee aika tiuhaan tahtiin. Liput ostettiin satamassa olevasta kojusta. Meno-paluu taisi maksaa 40 kunaa eli noin 6 euroo per lärppä. Vinkki: Bracin ruokapaikat ovat heti satamassa. Mehän suunnattiin tohinalla mäkeä ylös ja siellä paikalliset neuvoi, että ei täällä ole MITÄÄN.


3. Vanha kaupunki, Grad




Vanha kaupunki ja keskusta itsessään tarjoaa paljon ihmeteltävää kapeilla kujillaan, mielenkiintoisilla arkkitehtuurisilla ratkaisuillaan, kojuillaan jne. Kaikkein vanhin alue on myös kävelykeskustaa. Vastaan tuli korkeintaan välillä hassun pieniä huolto- ja roska-autoja tai ihmeellisiä moottoroituja metallihäkkejä. Viikon ajan joka päivä tältä kuitenkin suhteellisen pieneltä alueelta löytyi aina vaan uusia kujia ja reittejä. Vähän eroa suomalaiseen ruutukaavaan.

Alueeella on myös yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä Diocletianuksen palatsi. Ei käyty koskaan maksullisilla alueilla kuten kellareissa, mutta etenkin yöllä ihan vapaasti kuljettavatkin reitit oli aika jänniä.

Vanhan kaupungin edustalla rannassa on Riva-rantabulevardi, josta mulla ei näköjään ollutkaan kuvaa. Tai no katso Marjan kukkala kohdan eka kuva, niin siinä näkyy kivasti toi palmuinen bulevardi. Yksi päivä suunnitelin meneväni istuskelemaan rannan penkeille, mutta sitten aurinko meni pilveen ja alkoi tuulla, niin enpäs mennykään.


4. Klis







Viimeisen päivän reissukohde oli Klis. Näillä linnoituksen raunioilla on kuvattu jotain pätkää Game of Thronesin neloskaudelle. Vähänkö pitää koittaa nyt bongailla! Linja-automatka tänne oli jo elämys itsessään. Onneks meidän kuski oli Kroatian James Bond upeilla sinisillä silmillä. Luotto hänen ajotaitoihinsa oli totaalinen. Mutta melkosen jyrkkää rinnettä ja tiukkaa mutkaa tämä linja 22 kruisaili.

Vinkki: Pitkäperjantai ei ole Splitissä pyhäpäivä. Tähän kysymykseen ei osannut vastata majoituksen hoitaja eikä bussilippujen myyjä, mutta kaupat oli auki ja bussit kulki ihan normaalisti. Bussilipun myyjä oli kyllä muutenkin kujalla. Tai ehkä sitä on vaan suomalaisena liian tiukkis, kun kommentti "bussi tulee sitten kun se tulee" meinasi aiheuttaa hermostusta.

Klisin pääsylippu maksoi 20 kunaa (3 e) ja bussimatka tänne kakkosvyöhykkeelle 22 kunaa (3 e).


5. Ruoka



Ruuasta jäi ehkä kokonaisuutena semmonen semivaljufiilis. En tiiä tilasinko vääriä juttuja, mutta toisaalta muutkin oli ehkä samaa mieltä, että mausteita ois vähän kaivattu. Mutta oikeastaan nyt kun miettii, niin paljon tosi hyviäkin juttuja tuli syötyä. Obelixissa oli nami-nami kanaleipä, joka tehtiin pizzapohjan sisälle. Galijassa käytiin pariinkin otteeseen makoisan kiviuunipizzan vuoksi, myös pihvi sai kehuja. Supetarissa Bistro Palutessa kalalajitelma oli runsas. NoStress tarjosi runsaasti paikallisia makuja, joskin mausteet vähän puuttui. Mutta niukat mausteet oli ilmeisestikin paikallista ruokakulttuuria. Onhan se tavallaan kiva, että raaka-aineet maistuu, mutta... Kehuttu Fife oli pettymys kaikille. Ei vaan osattu tilata sooseja ja ketsuppeja erikseen (ei niitä kyllä myöskään tarjottu). Viimeisen illan ruokapaikaksi valikoitui astetta tasokkaampi, pihvipaikkana tunnettu Apetit. Tarjontaa löytyi kyllä myös pihvin välttelijälle ja sekä kasvisruokaan päätynyt allekirjoittanut että pihvin syöjät köllähtivät tyytyväisinä mahansa viereen odottamaan aamun lentoa.

Palvelu oli joka paikassa (bussilipun myyjää lukuunottamatta) hyvää, välitöntä ja ystävällistä höystettynä monesti kivalla kettuilu-vitsailulla. Simsalabim 10 hengen porukalle taiottiin täydellä terassilla pöydät yhteen pienen vitsailun saattelemana ja asiakkaat palveltiin hymyssä suin. Myös eksyneen näköisiä turisteja autettiin ihan kysymättä.

Hintataso oli kaiken kaikkiaan todellakin kohtuullinen. Meikäläinen sai vielä viimesenä iltana oikein miettiä, mihin loput kunat tuhlais ja viikon matkakassa oli siis 360 e! Ja shoppailuthan tästä jutusta jäi puuttumaan, mutta käydään ne läpi ens kerralla ostosten kera.



Moroooo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti