Kissanpäivät

Kissat on ihan mahtavia otuksia. On niin kivaa, kun Uuno on takas kotona. On aina joku, jonka kanssa voi puskea neniä yhteen. Saa yöllisen tupeerauksen, kun se kämmentää hiuksia. Voi nauraa kolmen aikaan aamuyöstä, kun toinen leikkii kesäkurpitsan kuorella. On pakotettu vaan istumaan alas kesken siivouksen, kun kissa haluaa syliin. Voi leikkiä hippaa, lokoilla kissa kainalossa, tarjoilla sille laktoositonta maitojuomaa, käyttää tarrarullaa koko ajan, yrittää estää sitä syömästä muroja omasta jogurtista, huvittua mitä omituisimmista nukkuma-asennoista, antaa äärimmäisen lötköyden tarttua... Kissat on ihania.

Tein Uunon leluille säilytyspaikan vanhasta piposta. Kummasti se jaksaa leikkiä jollain leluhiirellä tai kuorenpalalla, vaikka on just kaks kuukautta ollu saalistamassa oikeita hiiriä ja myyriä. Tunnistaako muuten entinen omistaja vielä piponsa? Uunolla on leluina myös jäniksenkäpäliä, jotka on kyllä vähän creepy. Varsinkin jos ylimääräinen jalka löytyy vaikka sängystä. Mutta ehkä ne tuo onnea meille kaikille :)