Ota banaani, se on melkein kun makkara

Eilen tultiin niin myöhään vasta landereissulta, että en jaksanu ees blogiin kirjottaa. Uuno ei meinannu tulla sisälle ollenkaan pihalta, kun se näki, että kannoin kylmälaukkua ja aavisti, että kohta joutuu auton kyytiin. Se ei vaan monen vuoden jälkeenkään osaa tohon autoiluun oikeen suhtautua rennosti. Mutta mualla oli taas mukavata! On kivaa, kun voi vaan mennä ovesta ulos ja vaikka seistä töröttää siinä pihalla auringon paisteessa vaikka neljä tuntia putkeen. Ei täällä kaupungissa voi tohon kadulle tai sisäpihalle mennä puoleks päiväks seisomaan. Jos lähtee ulos, niin siinä pitää olla joku funktio, kuten lenkkeily tai siirtyminen pisteestä A pisteeseen B. Mutta perähikiällä ei tämmösiä ongelmia oo! Paistettiin makkaraa, pestiin autoja, otettiin nenälle aurinkoa, istuttiin pihalla, käytiin käppäilyllä ja kaikkee sellasta kivaa. Ihania kevään merkkejä nähtävillä, kuten paljasta, sulaa, ankean väristä maata. Jee!